Olen tällä kuulla ollut töissä huimat kaksi päivää. Jos kaikki menisi kuin sovittu, tänään olisi jo kuudes työpäiväni. Olen siis kaksipäiväisellä työviikolla ollut lokakuun alusta ja tällä tietoa näin jatketaan marraskuun loppuun asti. Syy miksi en ole nyt ollut töissä; rasittava, ärsyttävä, pitkittynyt korvatulehdus. Kaulan imusolmukkeet ovat turvoksissa ja arat ja korva tukossa ja kipeänä. Pian jo kaksi viikkoa. Tänään aloitin toisen ab-kuurin jos se auttaisi. Harmittaa ja suututtaa kun hyvät 'vapaa-päivät' menevät harakoille. Vaikka onneksi on vielä marraskuukin.
Jos ei sairastelua oteta lukuun niin on ollut ihanaa olla kotonakin välillä. Käyn töissä vähän tuulettumassa ja sosialisoitumassa ja muuten nautin olostani kotona pojan kanssa. On mieletöntä kun on aikaa tehdä asioita, kuten käydä kunnolla ulkoilemassa ja vaikka myydä pojan pieniä vaatteita pois nurkista ja nähdä kavereita. Olin todellakin tällaisen rennomman ajanjakson tarpeessa. Varsinkin nyt kun aloitan ihan täysin uuden työn marraskuulla ja siirryn taas takaisin asuinpaikkakunnalle. Surettaa jättää ihanat työkaverit, mutta iloitsen työmatkan lyhenemisestä ja uusista haasteista. Ja onneksi olen edelleen samassa firmassa joten olen yhteydessä ja näen myös vanhoja työkavereitani aika ajoin. Ja tässä työtehtävässä minulla on vihdoin mahdollisuus myös vakituiseen työhön, mikä on aika huikeaa.
Olen siis osa-aikainen työntekijä ja osa-aikainen kotiäiti. Tulevaisuudennäkymät ovat positiivisia. Myös ahdistus kotonaolosta pojan kanssa on hälventynyt ja olen osannut siitä myös nauttia. Tästä ajanjaksosta jää paljon parempi kokemus ja muistot kuin siitä ahdistuksen ja masennuksen täyttämästä vauvavuodesta.
Psykoterapiakäynnit harvennetaan pian joka toiseen viikkoon, juuri sain uuden lausunnon ensi vuodelle ja toivon että menee Kelalla läpi. Vielä on töitä tehtävänä, mutta lääkkeiden ja terapian yhteisvaikutuksella olo ja vointi ovat huomattavasti jo paremmat. Hiljalleen tuntuu että voi keskittyä tulevaisuuteen eikä vain yrittää selviytyä päivästä toiseen. Kuten blogin hiljentymisestäkin huomaa, ei ole tarvinnut purkaa alakuloisuutta ja ahdistusta enää, kun sitä ei juuri ole ollut. Toki on myös huonompia kausia ja aina tulee olemaan, mutta sitä varten ovat blogi, ystävät ja liikunta. Niillä pääsee pitkälle.
Kunhan vielä tämä pirullinen korvatulehdus paranisi.
- Se Tavallinen
