maanantai 22. kesäkuuta 2015

Maanantai

Tarvitseeko enempää sanoakaan?

Maanantai on kautta aikain ollut elämäni epämieluisin viikonpäivä. Tiistai tulee hyvänä kakkosena. Mutta nyt viime kuukausien aikana sunnuntai on osoittautunut lähestulkoon jopa pahemmaksi kuin maanantai. En ole oikein vielä saanut kiinni ajatuksesta. Mistä moinen johtuu.

Viihdyn nykyisessä työssäni, kausittain jopa paremmin kuin kotona. En siis ymmärrä, miksi maanantai on niin vaikea päivä, koska joskus jopa odotan että pääsisin jo töihin. Tietenkin yksi ihan selvä syy on se, että täytyy herätä aikaisin ja yleensä sunnuntaina nukkumaanmeno venyy. Eli maanantaisin on kaikkein väsynein olo, mikä luultavasti altistaa herkemmin ahdistukselle ja jaksamattomuudelle.

Sunnuntai on yleensä yökkäripäivä. Venyn, vanun, lojun, nukun, tuskastun, mietin, pohdin ja olen levoton. En jaksa mitään, mutta ei huvittaisi vain ollakkaan. Tällainen päivä oli eilen. En vain millään keksi miksi näin on? Jos joskus erehdyn salille sunnuntaina, treenit tuntuvat niin kertakaikkisen nihkeiltä. Ja kaikki menee pieleen. Onko sunnuntaisin liikaa aikaa ajatella? Huomaan, että usein juuri sunnuntaisin vellon ajatuksia päässäni. Enkä tietenkään pääse ikinä mihinkään ratkaisuun. Olen maailman surkein päätöstentekijä. Tämä on yksi asia missä aion kunnostautua.
     Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai.. Miksi en vain osaa nauttia vapaa-ajasta, elää hetkessä, tässä ja nyt?

Onko sunnuntai uusi maanantai?

Facebookissa oli taannoin positiivisuushaaste. Muutamana peräkkäisenä päivänä piti kirjata kolme positiivista asiaa kunkin päivän ajalta. Ehkä minun pitäisi soveltaa tätä ja kirjoittaa aina sunnuntai-maanantailta kooste positiivisista asioista, vaikkapa tänne? Ehkä palaan illalla asiaan.

Nyt täytyy jatkaa töitä. Kyllä, olen törkeä ja kirjoittelen joskus blogia myös työajalla. Tämä ei vaikuta työni tuloksellisuuteen, ainakaan negatiivisesti. Tässäpä yksi hyvä aihe blogiini, pistän korvan taakse.

- Se Tavallinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti