Epäonnistunut

Beckin masennustestissä kysytään: Miten katsot elämäsi sujuneen? Siellä ovat vaihtoehtoina
a) olen elämässäni onnistunut huomattavan usein
b) en tunne epäonnistuneeni elämässäni
c) minusta tuntuu, että olen epäonnistunut pyrkimyksissäni tavallista useammin
d) elämäni on tähän saakka ollut vain sarja epäonnistumisia
e) tunnen epäonnistuneeni täydellisesti ihmisenä

Minun vastaukseni ovat viimeisen vuoden aikana olleet joko c tai d.

Tunnen itseni usein huonommaksi kuin muut. En koe olevani erityisen hyvä missään. Olenkin sitä mieltä että minut voisi luokitella lähestulkoon jokaiselta kantilta keskinkertaiseksi, tavalliseksi. Tunnen olevani epäonnistunut, koska minulla ei ole mitään erityistaitoja, ei mitään ylitse muiden.
     Toiset ovat todella hyviä valokuvaamaan, toisilla on silmää sisustukselle ja vaatteille (etenkin kadehdin heitä, jotka osaavat pukea lapsensa mätsääviin asukokonaisuuksiin). Joku on todella hyvä tietokoneiden kanssa ja osa ihmisistä on hyvä kaikessa. On se tunne siis kateuttakin, mutta enemmän vertailen itseäni heihin ja tunnen itseni epäonnistujaksi.
     Psykoterapeuttini taisi ihan alussa kysyä missä tunnen olevani hyvä, mitkä ovat vahvuuksiani ja mihin olen tyytyväinen itsessäni. En osannut nimetä yhtään mitään. Hänen mielestään minussa on hyviä puolia, mutta ehkä tarkastelen niitä itse negatiivisen kautta. Kuten, olen todella tunnollinen, mutta itse miellän sen usein heikkoudeksi itselleni. Esimerkiksi aikoinaan koulussa tietyllä tapaa ihailin ihmisiä jotka osasivat ottaa opiskelun rennosti ja nauttia elämästä, asenteella 'kunhan läpi pääsee'. Itse olin liian tunnollinen sellaiseen. En tokikaan ollut kympin oppilas, mutta hoidin tehtäväni ajallaan ja tavoittelin aina kokeista ja tenteistä hyvää numeroa. Onhan se tietenkin hyväkin puoli, mutta tässä, kuten monessa muussakin asiassa, halusin - haluan - monesti olla jotain muuta. En osaa olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, millainen minä olen.

Psykoterapiaankin ajauduin osittain siksi, koska tunsin olevani epäonnistunut rooleissani äitinä, naisena, vaimona, työntekijänä, ehkä jopa tyttärenä? Tätä asiaa kovasti työstetään. Että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen. Ja ehkä hiukan saisin muutettua joitain ääripäitä tasapainoon.

Haluan olla onnellinen, tyytyväinen itseeni ja muihin, nauttia elämästä tässä hetkessä. Onkohan se ylipäänsä mahdollista?

-Se Tavallinen